Astuin yrittäjän työttömyysturvan maailmaan ensi kertaa kuutisen viikkoa sitten. Alkuun asiaa työttömyysturvasta ja kassakentästä oli paljon. Heti ensimmäisenä päivänä selvisi, että organisaatiohistoriaan mahtui paljon pitkiä työuria. Ihmiset olivat marinoituneet faktoilla, luvuilla ja strategioilla, joista itselläni ei juuri ollut ennakkotietoja. Käytävillä vastaan kimpoili sanaparsia yrittäjän eläketurvasta ja myyntivoiton jaksotuksesta. Vaikka työttömyysturva tuntuikin alkuun varsin monimutkaiselta eivätkä kollegat asiasisällön haastavuutta suinkaan vähätelleet, odotin innolla uuden oppimista.   

Päätin kirjata ylös ajatuksiani yrittäjyydestä ja yrittäjän työttömyysturvasta. Kuten lähes kaikkeen muuhunkin, myös yrittäjyyteen tuntui liittyvän sitkeässä eläviä stereotypioita; huomasin niin ikään omien ajatusteni olevan erinäisten yrittäjämyyttien näivettämiä. Tajusin, että yrittäjä on kansantaruissa kuvattu lannistumattomana ja kaikkensa antavana ikiliikkujana, jolla ei ole täysimittaista oikeutta sosiaaliturvaan. Mielikuvissani yrittäjä oli aina ollut vahvan yrittäjäidentiteetin omaava ja vuorokaudet läpeensä töitä paiskiva henkilö, joka yrittää yrittämästä päästyään. Tajusin, että vaikka tämä mielikuva luonnehtikin osaa yrittäjistä loistavasti, toisille yrittäjyys saattoi toimia myös puhtaasti välinearvona.  

Työtön yrittäjä?

Ensimmäisten viikkojen aikana kahlasin läpi useampia tutkimuksia työttömyydestä ja yrittäjän turvasta. Ehkä kiinnostavimmaksi nousi eräs etnografinen tutkimus, jossa käsiteltiin pienyrittäjien kokemuksia työttömyysturvasta. Tutkimuksesta kävi ilmi, että pienyrittäjät tiedostivat hyvin yrittäjyyden haasteet ja elämän yleisen epävarmuuden. Osa kertoi varautuvansa näihin sekä itsestä riippuvaisiin että ulkoisiin riskitekijöihin. Tutkimuksen perusteella epäonnistumisiin ja mahdollisiin seuraamuksiin oli ainakin henkisellä tasolla varauduttu. 

Kiinnostavaa oli kuitenkin se, kuinka osa pienyrittäjistä koki, ettei yrittäjä voi lähtökohtaisesti olla työtön. Myös esimerkiksi itsensä vakuuttaminen vastoinkäymisten varalle rinnastettiin käytännössä luovuttamiseen. Loppujen lopuksi yllätyin eniten siitä, kuinka vahva epäonnistumisen leima yrittäjän työttömyyteen oli isketty. Työttömyyttä pidettiin henkilökohtaisena ristiretkenä, jolle oli päädytty omien virheiden saattelemana. Yritystoiminnan lopettamiseen liitettiin siten epävarmuutta, huonommuutta, häpeääkin.  

Keskustelin kollegan kanssa kyseisestä tutkimuksesta, ja hän kertoi, etteivät yritystoiminnan päättymiseen liittyvät tabut olleet kuitenkaan välttämättä universaaleja. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vasta useaan otteeseen ”epäonnistunut” ja uudelleen yrittänyt henkilö saatettiin mieltää todelliseksi yrittäjäksi. Kansallisessa kontekstissa yrittäjän työttömyyteen tuntui siis liittyvän ehkä jopa poikkeuksellisen paljon stigmaa. Niin tai näin, tutkimuksen yrittäjien kokemukset kumpusivat joka tapauksessa jostain eletystä ja todellisesta. 

Työtulo ja työssäoloehto

Nyt kun kuusi viikkoa uusien haasteiden parissa on kulunut, käytävillä kimpoilevat sanaparret yrittäjän eläketurvasta ja myyntivoiton jaksotuksesta ovat tulleet tutummaksi. Tähän mennessä olen oivaltanut, että vaikka yrittäjän työttömyysturvaan tuntuu liittyvän enemmän poikkeuksia kuin sääntöjä, on siitä kuitenkin mahdollista saada selkoa. Ensimmäinen tärkeä pointti on se, että yrittäjällä on oikeus ja mahdollisuus saada työttömyysetuutta. Heti seuraava tärkeä huomio on se, että tämä ei kuitenkaan välttämättä koske kaikkia heitä, jotka kokevat identifioituvansa yrittäjiksi.  

Yksi olennaisimmista tekijöistä, joka vaikuttaa yrittäjän työttömyysturvaan, on YEL-työtulo. YEL on lyhenne sanoista yrittäjän eläkelaki, ja työtulo puolestaan tarkoittaa yrittäjän työpanoksen arvoa hänen yritykselleen. Mikäli yrittäjän YEL-työtulo on vuonna 2021 ollut vähintään 13 247,- euroa, on hänellä tiettyjen muiden ehtojen täyttyessä ollut mahdollisuus kuulua yrittäjän työttömyysturvan piiriin. 

Yksi tällainen ehto on riittävän työssäoloehdon kertyminen. Pääpiirteittäin työssäoloehdon voidaan katsoa täyttyvän silloin, kun yrittäjä on toiminut yrittäjänä ja Yrittäjäkassan jäsenenä vähintään 15 kuukauden ajan työttömyyttä edeltäneiden neljän vuoden aikana. Työssäoloehtoon luetaan kaikki vähintään neljä kuukautta kestäneet yrittäjyysjaksot. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, vaan yrittäjän YEL-työtulon on täytynyt olla vähintään laissa säädetyn alarajan tasolla ja lisäksi eläkevakuutusmaksujen tulee olla maksettu. Melko monimutkaista, eikö totta?

Monimutkaisesta työttömyysturvasta yksinkertaista? 

Yrittäjän työttömyysturvajärjestelmää ei siis voida kehua yksinkertaiseksi. Olenkin varsin häkeltynyt siitä, miten rautaisia työttömyysturvaosaajia kollegani ovat – tietoa ja asiaa on pakkautunut institutionaaliseen muistiin valtavasti. Välillä tunnen itseni kaninkolon reunalla seisovaksi Liisaksi, ja mietin, milloin mahdan tipahtaa muiden joukkoon. Tässä hetkessä, kuusi viikkoa vanhana työntekijänä, haluan luoda itselleni ohjenuoran tulevaisuutta varten: monimutkaisesta työttömyysturvasta yksinkertaista! 

Kirjoittaja on Yrittäjäkassan viestinnän asiantuntija Katariina Bergström.